Kuinka arvostaa itselleen tärkeitä ihmisiä?
Miten voit? Mitä kuuluu? Voinko auttaa? Nämä kysymykset ovat sellaisia joita toivoisi kuulevan ihmisiltä. Koska sinä olet viimeeksi kysynyt näitä kysymyksiä joltakin?
Kun voi henkisesti tai fyysisesti huonosti, nousee itselläni ainakin kynnys pyytää apua ja huolenpitoa, välittämistä ja lohdutusta! Kuitenkin todellisuudessa aito ja oikea, juuri sinusta välittävä henkilö; oli se sitten puoliso, perheenjäsen, äiti, isä, ystävä, naapuri, ammattihenkilö taikka joku muu, osaa yleensä juuri oikeaan aikaan kysyä miten voit tai vaikka pelkästään mitä kuuluu? Se että rohkenet vastata ja reagoida siihen 100% niinkuin sinusta sillä hetkellä tuntuu vaatii rohkeutta ja luottamusta. Itselläni ainakin usein tulee vastattua "ihan okei" tai "kaikki on ihan hyvin" vaikka todellisuudessa asiat olisivat todella huonosti. Usein se henkilö joka sinulta kysyy kuulumisia taikka vointia, osaa lukea jo pelkästään vastauksesta oletko ollut rehellinen ja varmistelee asiaa moneen kertaan. Tämä on merkki välittämisestä!
Itselleni korkein kynnys on kertoa omasta henkisestä tai fyysisestä rasitteesta kenellekään, sillä en halua vaivata ketään omilla murheilla. Monesti ystävät sanovatkin, etten minä heitä rasita ja siihen pitäisi pystyä luottamaan. Itselleni myös ihmisten auttaminen on aina ollut elämässäni läsnä ja olenkin aina ollut apua kun joku on sitä tarvinnut, kuitenkin kun omalle kohdalle sattuu avun tarve on sen vastaanottaminne todella kova kynnys.
Olen pikkuhiljaa oppinut päästämään irtisiitä että minun pitää pärjät ja olla vahva. Olen oppinut hyväksymään avun, vaikka edelleen sanon ensimmäisenä että "kaikki on ihan hyvin" vaikkei niin olisi. Olen uskaltanut sanoa etten jaksa, en voi, haluan vain olla! Olen uskaltanut pyytää apua ja tukea, kertoa murheet ja ahdistukset.
Ota sinäkin yksi askel, ja muista että jokainen huolehtimisen askel on merkki parempaan suuntaan!
Seuraavassa tekstissä jatketaan avusta ja välittämisestä!
❤Murusesta Valtameri
Kun voi henkisesti tai fyysisesti huonosti, nousee itselläni ainakin kynnys pyytää apua ja huolenpitoa, välittämistä ja lohdutusta! Kuitenkin todellisuudessa aito ja oikea, juuri sinusta välittävä henkilö; oli se sitten puoliso, perheenjäsen, äiti, isä, ystävä, naapuri, ammattihenkilö taikka joku muu, osaa yleensä juuri oikeaan aikaan kysyä miten voit tai vaikka pelkästään mitä kuuluu? Se että rohkenet vastata ja reagoida siihen 100% niinkuin sinusta sillä hetkellä tuntuu vaatii rohkeutta ja luottamusta. Itselläni ainakin usein tulee vastattua "ihan okei" tai "kaikki on ihan hyvin" vaikka todellisuudessa asiat olisivat todella huonosti. Usein se henkilö joka sinulta kysyy kuulumisia taikka vointia, osaa lukea jo pelkästään vastauksesta oletko ollut rehellinen ja varmistelee asiaa moneen kertaan. Tämä on merkki välittämisestä!
Itselleni korkein kynnys on kertoa omasta henkisestä tai fyysisestä rasitteesta kenellekään, sillä en halua vaivata ketään omilla murheilla. Monesti ystävät sanovatkin, etten minä heitä rasita ja siihen pitäisi pystyä luottamaan. Itselleni myös ihmisten auttaminen on aina ollut elämässäni läsnä ja olenkin aina ollut apua kun joku on sitä tarvinnut, kuitenkin kun omalle kohdalle sattuu avun tarve on sen vastaanottaminne todella kova kynnys.
Olen pikkuhiljaa oppinut päästämään irtisiitä että minun pitää pärjät ja olla vahva. Olen oppinut hyväksymään avun, vaikka edelleen sanon ensimmäisenä että "kaikki on ihan hyvin" vaikkei niin olisi. Olen uskaltanut sanoa etten jaksa, en voi, haluan vain olla! Olen uskaltanut pyytää apua ja tukea, kertoa murheet ja ahdistukset.
Ota sinäkin yksi askel, ja muista että jokainen huolehtimisen askel on merkki parempaan suuntaan!
Seuraavassa tekstissä jatketaan avusta ja välittämisestä!
❤Murusesta Valtameri
Kommentit
Lähetä kommentti