Autan ja välitän - mitä se oikein tarkoittaa?
Usein kuulen sanottavan että kyllä me autetaan kun pyydät vain. Tai että kyllä me susta välitetään. Mutta tarkoittavtko ihmiset sitä oikeasti?
Kun ihminen voi huonosti ja kaipaa apua, hän ei useinkaan jaksa sitä itse pyytää ja kinua, soitella monille ketkä ovat lupautuneet auttamaan vaan toivoo että joku olisi yhteydessä jo tarjoaisi apua juuri sillä hetkellä. Vaikka "apu" sanana on pieni ja vaatimaton, on se tarkoitukseltaan arvokas ja tärkeä, luottamuksellinen! Se että lupaat auttavasi, saattaa merkitä henkilölle paljon. Myös pettymys apua tarvittaesssa, on suuri kun huomaa että eihän sitä apua olekaan missään vaan on tilanteessa todellakin yksin.
Tähän olen koonnut mitä auttaminen oikeasti minulle tarkoittaa, miten sen koen ja millaista apu on kun sitä tarvitsee.
Ensimmäisenä itselleni nousee välittäminen ja luottamus - se että joku laittaa viestiä, soittaa tai tulee käymään, kertoo että välittää, on huolissaan ja läsnä siinä olotilassa mitä koen. Välittäminen on se kaiken A ja O, josta lähtee kaikki muu. Luottamus ja välittäminen kulkevat aika usein käsikädessä, ei toki aina. Jos et luota toiseen et yleensä pysty olemaan aidosti läsnä ja välittämään.
Toisena läsnäolo - aina ei tarvitse jutella ja tehdä jotain vaan voi vain olla yhdessä itselle tärkeiden ihmisten kanssa
Kolmantena hymy ja muu olemus - jos itsellä on vaikea hetki, itkettää, tuntuu ettei jaksa ja mikään ei onnistu, merkitsee itselleni paljon se että toinen jaksaa olla oma itsensä eikä ole naama väärin päin. Missään nimessä ei tarvitse olla ylipirteä ja iloinen, vaan omaitsensä, juuri sellainen kuin normaalistikin on!
Neljäntenä aineellinen auttaminen - tämä voi olla kahville pyytämistä, ruoanlaittoa, oven avaamista, tavaroiden lahjoittamista mitä vain mihin liittyy jokin tekeminen taikka konkreettinen asia. Usein toki tämä yhdistään johon kolmesta aiemmasta avun muodosta, muttei ole yhtään vähäpätöisempää pelkästään.
Todellisuudessa avun muodolla tai määrällä ei mitään väliä, kunhan oppii elämään niin että hyväksyy avun jota tarjotaan!
🖤Murusesta Valtameri
Kun ihminen voi huonosti ja kaipaa apua, hän ei useinkaan jaksa sitä itse pyytää ja kinua, soitella monille ketkä ovat lupautuneet auttamaan vaan toivoo että joku olisi yhteydessä jo tarjoaisi apua juuri sillä hetkellä. Vaikka "apu" sanana on pieni ja vaatimaton, on se tarkoitukseltaan arvokas ja tärkeä, luottamuksellinen! Se että lupaat auttavasi, saattaa merkitä henkilölle paljon. Myös pettymys apua tarvittaesssa, on suuri kun huomaa että eihän sitä apua olekaan missään vaan on tilanteessa todellakin yksin.
Tähän olen koonnut mitä auttaminen oikeasti minulle tarkoittaa, miten sen koen ja millaista apu on kun sitä tarvitsee.
Ensimmäisenä itselleni nousee välittäminen ja luottamus - se että joku laittaa viestiä, soittaa tai tulee käymään, kertoo että välittää, on huolissaan ja läsnä siinä olotilassa mitä koen. Välittäminen on se kaiken A ja O, josta lähtee kaikki muu. Luottamus ja välittäminen kulkevat aika usein käsikädessä, ei toki aina. Jos et luota toiseen et yleensä pysty olemaan aidosti läsnä ja välittämään.
Toisena läsnäolo - aina ei tarvitse jutella ja tehdä jotain vaan voi vain olla yhdessä itselle tärkeiden ihmisten kanssa
Kolmantena hymy ja muu olemus - jos itsellä on vaikea hetki, itkettää, tuntuu ettei jaksa ja mikään ei onnistu, merkitsee itselleni paljon se että toinen jaksaa olla oma itsensä eikä ole naama väärin päin. Missään nimessä ei tarvitse olla ylipirteä ja iloinen, vaan omaitsensä, juuri sellainen kuin normaalistikin on!
Neljäntenä aineellinen auttaminen - tämä voi olla kahville pyytämistä, ruoanlaittoa, oven avaamista, tavaroiden lahjoittamista mitä vain mihin liittyy jokin tekeminen taikka konkreettinen asia. Usein toki tämä yhdistään johon kolmesta aiemmasta avun muodosta, muttei ole yhtään vähäpätöisempää pelkästään.
Todellisuudessa avun muodolla tai määrällä ei mitään väliä, kunhan oppii elämään niin että hyväksyy avun jota tarjotaan!
🖤Murusesta Valtameri
Kommentit
Lähetä kommentti